Lähimmäinen vai käännytettävä?

Olen usein törmännyt seurakuntapiireissä seuraavanlaiseen ilmiöön. Uskosta osatonta ihmistä on kohdannut henkilökohtainen tragedia, kuten vaikkapa läheisen kuolema tai vakava sairaus. Monelle uskovaiselle ensimmäinen reaktio on se, että tälle ystävälle pitää rientää kertomaan, että "Jeesus kutsuu sua nyt".

Tulee mieleen, että kohdataanko me tätä ystävää lähimmäisenä, jota on kohdannut suuri suru ja ollaan siinä tilanteessa rinnalla kulkijoita, vai kohdataanko me vain tämä tilanne tilaisuutena evankelioida tämä käännytettävä objekti.

Mielestäni meidän tulisi nähdä tässä surevassa ystävässä ihminen, eikä vain tilaisuutta hankkia hengellisiä irtopisteitä ryntäämällä heti kättelyssä kertomaan Jeesuksen rakkaudesta. Kyllä se vakaumus kertoo itse itsestään ilman, että sitä täytyy olla joka paikkaan tuputtamassa.

Joku viisas on joskus todennut, että meille on luotu kaksi korvaa, mutta vain yksi suu. Mielestäni tämä tulee muistaa kun me kohdataan lähimmäisiämme.

Prosessoitu ruoka on Jumalan pilkkaa?

Nykyään julkaistaan yhä enenevissä määrin tutkimuksia siitä kuinka ennen terveelliseksi luultu vähärasvainen ja pitkälle jalostettu ruoka onkin itseasiassa syypää moniin nykypäivän kansansairauksiin. Tässä blogitekstissäni pohdin sitä, onko teollisesti käsitelty ruoka itse asiassa ihmisen keskisormen näyttämistä Luojalleen. Sitä ei kannata ottaa absoluuttisena tai teologisena totuutena. Tämä blogiteksti on vain minun oman pitempiaikaisen pohdinnan tulos.

Ensiksi haluaisin lähteä avaamaan tätä kysymystä siltä kantilta, että onko kysymyksessä asetelma, jossa luotu tietää Luojaansa paremmin mitä hänen tulee syödä? Onko kysymyksessä jo syntiinlankeemuksessa saatanan "lupaama" asetelma siitä, että teistä tulee Jumalan kaltaisia. Jumala loi ihmiselle täydellisen ravinnon, joka oli sangen hyvää, mutta ihminen päättikin syntiin langenneena tietää paremmin.

Toisekseen, jos väärä ruokavalio sairastuttaa ihmisen, niin onko sitten niin, että kun sairaudet tulivat maailmaan synnin seurauksena, niin jos ja kun prosessoitu ruoka aiheuttaa ihmisille erinäisiä sairauksia, mitä teollisesti käsittelemätön ruoka ei aiheuta, niin onko sitten niin, että teollisesti käsitelty ruoka on yksinkertaisesti syntiä.

En tarkoita tällä blogilla syyllistää ketään, vaan lähinnä pohdiskelemaan sitä, että onko ruokateollisuuden ja THL:n masinoimat väitteet prosessoidun ruoan terveellisyydestä vain sama valhe uudessa muodossa, joka kerrottiin ihmiselle jo aikoinaan paratiisissa.

Mielestäni on vastuutonta valehdella ihmisille, että rasvattomat/vähärasvaiset, aspartaamilla makeutetut ja E-koodeja pullollaan olevat ruoat olisivat jotenkin parempia kuin aito tavara.

Ei muuta kuin hyvää ja luomuruokapitoista syksyä kaikille!

Yhdessä yksinäinen, unohdettu uskovainen

Kesä 2014 alkaa olla lopuillaan. Eipä tullut tänäkään kesänä yhtään soittoa ja pyyntöä viettämään rantapäivää. Seurakunnan nuoria ja nuoria aikuisia siellä kyllä näkyi isoina porukoina, eipä vaan ketään kiinnostanut soittaa mulle ja pyytää mukaan. Vaivautuneet tervehtimiset ja kuulumisten vaihdot, vaikka olisin mieluummin potkinut päällenne hiekkaa. Jos tunnistatte itsenne tästä tekstistä, niin mun puhelinnumero on....tai no antaa olla, en mä kaipaa mitään säälisoittoja. Pitäkää tunkkinne jos en kelpaa.

Kyl mä tietty kelpaan silloin kun ollaan jotain palveluksia vailla. Kun tarvitaan Liftissä videotykille käyttäjää tai kun tarvitaan taksikuskia, kuten kävi kesällä 2013. Olin lentokentällä ja jäin ilman kyytiä koneelta, sitten eräs uskovainen nuori nainen, joka on vuosikaudet kulkenut nenä pystyssä mun ohi seurakunnassa tulee silmät räpsyen kyselemään multa kun käyn siinä vessassa, että onko tuo sun taksi ja paljonko maksaa Keskustaan. Mä vastasin, että kolme kymppiä, jolloin hän päätti sitten oottaa bussia. Ajelin sitten tyhjänä keskustaan. Olis varmaan rahallisesti kannattanu antaa joku alennus, mutta eipä olis oikeesti voinu tän ihmisen kohdalla vähempää kiinnostaa. En myöskään kaipaa sinun palveluksiasi Keskustan kauppaliikkeessä, jossa olet töissä, vaan etsin mieluummin jonkun toisen myyjän palvelemaan.

Tässä oli vaan pari tälläistä esimerkkiä, joihin olen vain tottunut vuosien saatossa. Eikä tämä yksi blogiteksti varmastikaan tule yhtään mitään muuttamaan. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut persoona, mutta olen todellakin väsynyt siihen pintaliitoon ja naaman pelastamiseen, mitä seurakunnissa näkyy. Riittää kun käyt nuortenilloissa ja sunnuntaikokouksissa ja hymyillen kerrot kuulumiset ja lärpylärpyn. Ketään ei kiinnosta keskiviikkona soittaa ja pyytää vaikkapa kahville tai saunaan.

Mä oon vaan niin väsynyt teihin...

Mikrosiru = Pedon Merkki?

Haluaisin tuoda oman näkemykseni tähän lähinnä karismaattisia vapaiden suuntien kristittyjä

puhututtavaan aiheeseen. Keskustelu on ajoittain mennyt sille tasolle, että niistä mielikuvituksellisimmista tulkinnoista saisi jopa scifi-elokuvan tehtyä. Eli mielestäni Raamattua ei pitäisi tulkita uutisotsikoiden kautta pelolla ja kauhusta jäykkänä vaan antaa Raamatun tulkita itse itseään. Ilmestyskirjasta itsestäänkin on väännetty ihmismielissä sellainen pelottava teos, joka vilisee vain Jumalan tuomioita jne, vaikka itse Ilmestyskirja on kirjoitettu uskoville lohdutukseksi ja tuomaan toivoa ja uskoa tulevasta rauhan valtakunnasta, jossa ei ole pahuutta.

Mutta mitä Raamattu oikeasti sanoo pedon merkistä? 

Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, 

ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. 

Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. (Ilm 13:16-18)

Viime vuosina on lehdistössä ollut juttuja, kuinka pankkikortin korvaava mikrosiru tullaan asentamaan ihmisen käteen ja sillä olisi sitten helppo maksaa kaupassa. Mielestäni ongelma tässä uskovien mikrosirutulkinnassa tulee siinä kohtaa kun Raamattu kuitenkin sanoo, ettei kukaan voisi ostaa, eikä myydä ilman tätä merkkiä. Kuitenkin tämä pankkikorttisiru mahdollistaisi vain ostamisen. Eli toiseen suuntaan tapahtuva kaupankäynti jäisi kokonaan tämän merkin ulkopuolelle.

Toisekseen uskovia on joskus peloteltu rokotuksen yhteydessä tapahtuvasta huomaamattomasta sirutuksesta. Mielestäni tämäkään kohta ei täsmää yhteen Raamatun kanssa, joka puhuu sirun ottamisesta aktiivisena tapahtumana, eli sitä ei voi saada kehoonsa tietämättään.

Mikä pedon merkki sitten todellisuudessa on? Raamatussa Jumala käskee israelin kansaa sitomaan käskynsä merkiksi otsaansa ja käsiinsä (5. Moos 6:6-9). Itse uskon pedon merkin olevan irvikuva tästä Jumalan säätämyksestä. Sitä en tiedä onko se käytännössä jotain nykyteknologiaan liittyvää, vai onko se vaan kuvainnollista tekstiä, enkä lähde sitä sen kummemmin arvailemaankaan. Tällä blogikirjoituksella haluan kuitenkin vain poistaa sellaista turhaa pelonsekaista mystiikkaa, mitä tähän aiheeseen paljolti liittyy. 

Oma kantani aiheeseen on vähän sellainen savolainen, että "voehan tuo ollannii, mut voehan olla olemattannii". Eli en hirveästi usko mihinkään spekulaatioihin mikrosirusta, mutta en kuiteskaan ottaisi itselleni mitään ihon alle istutettavaa implanttiakaan.

Ylistysmusiikkia vai alistusmusiikkia?

Olen seurakunnassa yrittänyt aina silloin tällöin ehdottaa nuorteniltoihin musiikkitarjonnan monipuolistamista ja genrevalikoiman laajentamista nykyisestä rock- ja pop-pohjaisesta ylistysmusiikista myös muiden tyylien käyttämiseen. Mielestäni on nuorten aliarvoimista ja massoittamista soittaa vain tietyn tyyppisiä biisejä nuorten illoissa. Itse tykkään kovasti virsistä eri tavoin sovitettuina, enkä voi ymmärtää, että miksi niitä ei voisi ottaa mukaan ohjelmistoon osaltaan monipuolistamaan musiikillista tarjontaa.

Olen näitä asioita ehdottaessani palautetta, että "ne on niin synkkiä ja ankeita..." jne. Minä en vain pysyt käsittämään sitä, että mitä tällaisen palautteen antaja niissä kuulee. Mielestäni esimerkiksi Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta pitäisi ehdottomasti sisällyttää nuorteniltojen biisilistaan. Se on menevätempoinen kiitoslaulu, eikä mielestäni säveleltään lainkaan ankean kuuloinen.

Sen sijaan tyhjää hokevat "Yes lord, yes Lord, yes yes Lord" -renkutukset voisi heivata yksinkertaisesti tunkiolle. Kuin myös rasittava ja sävelpohjaltaan köykäinen Rauhanruhtinas. Ymmärrän kyllä, että se biisi on tehty siihen aikaan, kun kännykkään sai tilattua Säkkijärven Polkan tilalle muita samantyylisiä piipityksiä, mutta sävellyksenä se on silti ihan hirveä renkutus, joka saa aikaan vain infernaalista päänsärkyä.

Ja tarviiko niitä biisejä oikeesti toistaa ihan loputtomiin? Eikö riitä, että lauletaan laulu alusta loppuun ja siirrytään seuraavaan? On enempi sääntö kuin poikkeus, että jokainen biisi vedetään vähintään 2-3 kertaa läpi ennen vaihtoa.

Tietysti näissä nykyisissä ylistysbiiseissä on helmiäkin mukana ja haluan seurakuntien musiikeista vastaavia niitä soittamaan, mutta haluan myöskin kannustaa teitä laajentamaan käsitystänne ylistyksestä ja siihen liitettävästä musiikista. Oma suosikkini nykybiiseissä on Petri Kososen Kunnia on Herran, mitä mielestäni kuulee aivan liian harvoin. Ertyisesti kohta "Tuhkasta nostit / Timantiks teit / Sain sydämen uuden / sait luottamuksein / En häpeä enää / En julistaa pelkää / Kertoa tahdon tarinani." on minulle henkilökohtaisesti aivan äärettömän tärkeä ja jokainen minun henkilöhistoriaani tunteva varmasti ymmärtää, että miksi.

Siunausta kaikille!

-Antti-

Kieltääkö Jumala curlingin?

Luin taannoin Feissarimokista jutun, jossa joku uskoaan arjessa todeksi elävä nuori oli kokenut, että curling on syntiä ja löytänyt vieläpä Raamatusta "sitä tukevan" paikan. Valitettavaa, mutta totta on se, että seurakunnistamme löytyy paljon vastaavanlaisella lähtemättömllä logiikalla varustettuja ihmisiä. Myönnän kyllä itsekin naurahtaneeni tälle jutulle, vaikka jutusta sain sen käsityksen, että kyseessä on jollain tapaa henkisesti epätasapainossa oleva ja uskossaan kypsymätön nuori mies.

Mutta avataanpas tätä juttua hieman:

Johannes 8:7:ssä tilanne oli se, että fariseukset olivat raahaamassa haureudesta kiinni jäänyttä naista tuomittavaksi kuolemaan kivittämällä Mooseksen lain mukaan ja Jeesus puolustaa tätä naista tältä ilmeisen väärältä tuomiolta ja osoittaa hänelle armollisuutta. En nyt ota tässä yhteydessä kantaa itse kyseisiin tapahtumiin Raamatussa, josta on käyty ja tullaan käymään kymmeniä, ellei satoja erilaisia teologisia seminaareja ja kirjoitettu lukemattomia kirjoja.

Haluan vain todeta sen, että kyseisellä, eikä millään muullakaan, Raamatun kohdalla ei voida perustella curlingin, eikä minkään muunkaan pelin kieltämistä. Lisäksi erilaiset harrastustoiminnot ovat hieno mohdollisuus uskovaisille kohdata uskosta osattomia ja toimii oivana mahdollisuutena kertoa heille Jeesuksesta.

Blogi avattu

Päätin alkaa kirjoittamaan blogia seurakuntaelämästä ja koska olen hengelliseltä taustaltani helluntailainen, niin tulen tässä blogissani ruotimaan asioita lähinnä helluntailaiselta/vapaakristilliseltä katsantokannalta.

Blogini tulee sisältämään paljon jupinaa minua seurakuntaelämässä kaihertavista asioista, sekä myöskin iloisia juttuja aina kun siihen tulee aihetta. 

Olet sydämellisesti tervetullut vihastumaan ja ihastumaan!