Aivan aluksi haluaisin toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein riemullista Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaa.
Tänään haluan kertoa lyhyesti siitä, mitä tämä pääsiäisen sanoma merkitsee minulle omassa henkilökohtaisessa elämässäni.
Olen saanut tulla uskoon teininä seurakunnan kesäleirillä. Kuitenkaan elämäni ei ole aina mennyt siihen suuntaan kuin olisin sen halunnut menevän ja sitten vuoden 2004 syksyllä olin päätynyt sairaalan psykiatriselle osastolle. Olin psyykkisesti aivan loppu. Käytin alkoholia ja poltin tupakkaa ja elämäni ei ollut lähelläkään sitä mitä Jumala olisi sen halunnut olevan. Näin meni useampi vuosi "elämässäni".
Sitten koitti vuosi 2007 ja Oulun Helluntaiseurakunnassa perinteiset Gathering-nuorisopäivät. Lauantain myöhäisillan tilaisuudessa minä lähinnä röhnötin siellä takarivissa ja niskat olivat jumissa aikaisemmasta HB:n konsertista, kunnes jotain ihmeellistä tapahtui; Jumala kosketti minua Pyhän Henkensä kautta ja mä aloin puhua hyvin voimakkaasti kielillä siinä tilanteessa. Mä en edes oikein tajunnut mitä siinä hetkessä tapahtui, mutta seuraavien päivien aikana rupesin pikkuhiljaa tajuamaan, että mun psyykkiset oireet on poissa. Siitä alkoi sitten sellainen noin vuoden kestänyt prosessi mun elämässä, jossa tupakka jäi "itsestään" pikkuhiljaa pois ja muukin elämä alkoi selkiintymään.
Tänä päivänä mä käyn töissä, mulla on kaunis vaimo ja ihana koira. Pääsiäisen sanoma on mulle todellisuutta. Jeesus kantoi mun synnit ja sairaudet ristille ja siitä mä saan kiittää Herraani joka päivä. Entisestä työkyvyttömästä tuli Jeesuksen ristintyön kautta töissäkäyvä aviomies.
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (JES 53:5)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti